The insipidity of Brisbane, the parties and beaches of Surfers Paradise and the catastrophic start to the Auckland of New Zealand...

Now my travels have reached a point where one quarter of my overall travels in Australia, New Zealand and East-Asia are done. Considering how many places I’ve already seen this one fourth seems like a lot longer time. Especially when starting to really miss all my friends back home. I’ve met some wonderful and awesome people during my stay, some of them I’m lucky enough to see during my travels again, but it still is not quite the same as seeing all those dear faces of my friends and enjoying their company. To be honest, one of the things I missed in Murdoch was a thing we like to call “TuKY-spirit”. For those of you who don’t know what it means, it is the spirit we have in our student union of Turku School of Economics. It is just magnificent, and during my travels I have got to understand, how much I in fact value it. All that effort by tens, even hundreds, of people who create the atmosphere and the best parties I’ve seen. In six weeks I’ll by seeing you all again!

What comes to my travels, leaving Cairns was just sad. I truly fell in love with that place and know I will be going back there many many times during my lifetime. The relaxed, or chillaxed, atmosphere, the laidback friendly people, the beauty of the nature and my personal favorite, diving at the Great Barrier Reef was just pure awesomeness. Or like some of my friends would say: “WICKED!!!” =) Everybody knows those bucket-list type of lists where you list the things you want to experience and see before you have to go. Well, I already have one, and diving at the Great Barrier Reef was the number one. It was just an amazing moment, and I truly loved it. For some funny reason I actually felt like I had accomplished something. Maybe it was just the feeling of reaching something one has defined important to oneself. The next days wondering in the rainforests with some outback “nutty” guides and exploring some caves partially underwater maid the stay even better, even when being successful enough to hit my hand on a bush called “the stinging tree”. A very annoying bush, which gives you these tiny, microscopical spikes you can’t remove, and which will give a burning sensation every time there’s a temperature change. Luckily it’s not that bad, a bit funny actually. In two days I managed to get stung by a jellyfish and a stinging tree :P

From Cairns my trip took me to Brisbane, which was, honestly, a big disappointment. I don’t know what I was waiting from the city, but once I got used to the relaxed atmosphere of Cairns, arriving to the busy business-styled Brisbane it didn’t felt good at all. There isn’t that much to see in Brisbane, no landmarks or anything. It’s pretty much like any other big western city. I’m sure it would open up a lot better to me, if I’d stay there for several weeks and actually thoroughly explore the city, but in a few days with partial rain: No. I was rather happy to take a bus down to Surfers Paradise, which proved to be a lot more than I had expected. Somebody told me a month ago that Surfers Paradise is like Australia’a Las Vegas. That it wasn’t, atleast in my opinion, but it certainly was Australia’s Miami! Long beaches, the feeling, nightlife, girls in bikinis everywhere, sun, waves, everything! Five days there went fast in surfing, watching a couple of movies with the people from the hostel, chilling by the pool, exploring the beaches, seeing the kitesurfing world championship races, enjoying the nightlife and pubcrawls… I even missed my bus the buy some time and took the evening bus just to have a couple of hours more time to enjoy that place rather than Brisbane. I got to visit Australia’s only Hard Rock Café currently and got one of those HRC pints with my. Number 19, I reckon=) And also visited the tallest residential building of this hemisphere, the QDeck reaching all the way as high as 325.5 meters. The views from there were pretty spectacular, I have to admit!

After leaving Surfers Paradise I just had a quick sleep in Brisbane and took the 5 am. train to the airport. And then the chaos started. Massive amount of people queuing to check-in. I got told to go directly to the oversize luggage desk, because I was traveling with the surfboard. Once I got there and thought it actually might go well, in front of me was a big group of Asians, who just couldn’t keep their thing together. I don’t mean to be racist, and I’m not sure where from Asia they were from, but it was just a huge catastrophe. They came too late to the airport and their check-in took for ages. Every moment somebody of them was missing or their luggage was just not clear or something such a like. Watching the clock and realizing my boarding time is about to get really short, it was a bit nerve wrecking. Finally, having about 10 minutes left of my check-in time, which would have been just sufficiently enough, I find myself being asked for my ticket out of New Zealand, as they can’t let me in without knowing I’m coming out on a certain date. Well, you can have a wild guess if I had that or not. Being booked by my friend, I obviously didn’t. And because of that, I could now be let to my flight. And that moment I felt pretty good, it’s a nice way to start your morning not being allowed to get on your flight.

The problem was finally solved by my friend sending me the itinerary and I got to the next flight, which was only 1,5 hours later. I’d still have a solid 1,5 hours transition time In Sydney from the domestic terminal to the international and to my flight. And, have to admit, I was a bit smiling, because this delay had caused me to get into the Premium class of the airplanes and on window seats, which I usually tend to never get. So, I wasn’t too bothered. Finally getting to Sydney just a bit late, I started to make my way to the international. Being hungry and actually a bit confused with the terminal, I went to get a Subway. Though that didn’t take more than 10 minutes, next I found myself first going to customs to get out of Australia and then again to an another check-in. Both worked actually fairly well, but I was still in a hurry having only 10 minutes before my scheduled flight. I thought I’ll be pretty O.K. just getting to the gate directly, but as I started walking pretty soon I ran into a stewardess asking people of they’re going to the flight to Auckland. I was the only passenger, others waiting for me. I literally ran faster than probably ever just to get to my plane. And I was a bit ashamed; luckily the flight attendants weren’t thinking it as such a bad thing, since I finally made it running. Now I’m sitting in the plane in seat 1F, so pretty much better place I couldn’t get. Funny in a way that basically by screwing up your things you get the best seats. Well, I’m not complaining. Though, rather hoping there will be no catastrophes anymore today and I have a pretty good feeling I will have a chat with the New Zealand customs authorities about my gears, they’re a bit more interested in what you’re carrying especially when it has something to do with soil or water or sports of that kind. But until then, I’ll just relax, have a cold beer and enjoy my first row window seat with the scenery of flying from Australia to New Zealand.

The wonders of Cairns and the moment of leaving

Once again I'm sitting at the airport, but this time is somehow different. I actually feel a bit sad to leave Cairns even when I'm not going home but to places such as Brisbane and Surfer's Paradise. I was expecting a lot from Cairns, but my expectations proved to be a lot less than I got to experience.

The nature in this part of Australia is just absolutely phenomenal. And the people are so nice and laid back - I love it! Even all the backpackers suddenly get even more social, maybe a bit thanks to my great and best hostel ever - the Traveller's Oasis. If you ever end up in Cairns, be sure to hit that hostel. No more value for your money could be given, I truly loved staying there. Awesome stuff, grounds and new friends - pure Good Times.

The few days I got to spend here I went first snorkeling at the Great Barrier Reef, but ended up making my biggest dream come true and went diving there with big sea turtles. It was amazing - and I loved it. Funny enough, I felt that I had achieved something. The next days after that we went to see the rainforests, canooing, canyoning, finding small underwater caves, mountain biking, spotting platypusses and other wildlife, 4 metre snakes and spiders size of my fist. Truly an amazing experience in here despite of a not so nice jellyfish in my face and a stinging tree I managed to meet in the forests. This is the first place in the world I know I'll come back many many more times, so good it was.

Now I'm actually sitting in the airplane and have to shut the laptop before I get noticed of it. It's Brisbane calling and the adventures of the Surfer's Paradise! Next weeks schedule: Surfing! :)

Cairns - over'n out!

The all rainy Sydney

While sitting on an airplane, it’s always a good time to write and ponder. As a courtesy to all of my new non-Finnish speaking friends I’ll be writing my blog in English from now on in the case that somebody would like to read about my travels.

So, currently I’m sitting on an airplane on my way to Cairns. Sydney was pretty amazing, and I got to fulfill dreams, such as visiting the Opera House and Bondi Beach. Unfortunately, the weather wasn’t the best meaning that it was pretty much raining the whole time. In the evenings we were lucky enough not to have rain and were able to walk around the city taking nice photos. Five days sure wasn’t enough for Sydney, but luckily I’m coming back for another 6 days later, so wont worry about it too much :) Based on what I was able to see, it just might be one of my favorites cities in the world. Would definitely love to spend more time there!

Hopefully the weather will be better in Cairns, according to the forecasts it might not be… We’ll see when I get there in a couple of hours. Great Barrier Reef waiting! But no surfing for a while now, since I broke my board at Bondi… All that time at the West Coast without any problems, first time at the East Coast you break your board… Irony?

Thinking of all the places ahead of me, all the adventures, it’s actually hard to realize it. It will be great! Still don’t know exactly where I’m going in Asia, but probably going to find out today, as would be a pretty good idea to finally book the flights a month before. Now my laptop is about to shutdown so I’ll have to continue later again – in Cairns! =)

Lähdön tunnelmaa, jäähyväisiä, viimeinen surffaus Scarboroughssa ja melkoiset bileet!

Nyt on vaihtoaika edennyt siihen pisteeseen, johon en sen odottanut näin nopeasti etenevän... Viimeinen lukukauden tentti tuli suoritettua eilen (jopa hyväksyttävästi) ja sen jälkeen koko homma onkin ollut melkoista hälinää pakkaamisen ja reissun viimeisten asioiden suunnittelun kanssa. Nyt istun viimeistä kertaa täysin tyhjässä opiskelijakylän huoneessani ja ajattelin, että olis hyvä kirjoittaa muutamia ajatuksia ennen reissuun lähtöä, onhan tää kuitenkin erään aikakauden loppu itsessään.

Tää neljä ja puoli kuukautta täällä on hujahtanut aivan käsittämättömällä vauhdilla. Melkein tuntuu, ettei mitään ehtinyt tekemään ja niin paljon jäi näkemättä, mutta kyllä sitä tekemistä oli todella paljon! Ja rannalla ravaamista surffilaudan kanssa:) Pro en ole vielä, mutta seuraavaksi on tiedossa yli kaksi kuukautta surffipummina oloa, joten eiköhän siinä ajassa jo kohtalaiseksi päästä. Letti tulee olemaan erittäin blondi ja pitkä, ihon väri puolestaan erittäin tumma!

Ehkä yksi syy siihen, miksi tän blogin kirjoittaminen on jäänyt niin vähälle ei suinkaan ole ajan puute niin kuin usein tuntuu tekosyynä olevan vaan yksinkertaisesti se, etten tiedä mitä ja miten täältä kirjoittaisin. Sanavarasto ei riitä kuvailemaan tätä paikkaa ja luontoa sekä kaikkia niitä mielettömiä ihmisiä ja kokemuksia, joita olen täällä saanut kokea. Aivan uskomaton paikka, aivan mieletön kokemus! Itsessään olen tosi kiitollinen, että mulle annettiin mahdollisuus tähän. Ja kiitos myös perheelle, joka on tukenut vaihtoon lähdössä!

Muutamia asioita voisin tästä paikasta kuvailla niille, jotka tänne ehkä joskus eksyvät. Kannattaa ihmeessä käydä! Kaikki tuntevat Australian itärannikon ja peruskaupungit, biitsit ja paikat siellä, mutta harva tuntee länsi-Australiaa yhtään. Luonto täällä on (kuuleman mukaan, itse koen vasta huomisaamusta eteenpäin) erilainen ja huomattavasti kauniimpi kuin idässä. Ainakin omien kokemuksien perusteella; haiden ja mantarauskujen kanssa uidessa, sukellellessa eri paikoissa, vaeltaen niin rannikolla kuin sisämaassa, surffatessa koko rannikon pituudella eri paikoissa, on ollut todella erilainen mihinkään muuhun, joita olen reissuissa nähnyt. Täällä on niin paljon enemmän myös eläimiä, kuten villejä kenguruita, emuja, kameleita, koalakarhuja... Muutama viikko sitten oltiin reissussa Margaret Riverissä ja aamulla teltasta herätessäni menin aamupalalle. Tyytyväisenä mutustelin pienessä unenpöpperössä murojani kun yhtäkkiä viiden metrin päähän hyppi kenguru, jolla oli poikanen bussissaan. Yksi kokemus, jota en uskonut kokevani! Ja loistavia kuviakin tuli aikaiseksi.

Ihmiset täällä on tosi sosiaalisia ja muutenkin loistavia. Yliopistossa täällä ehkä saa hieman erilaisen kuvan, sillä porukka on todella kansainvälistä ja meno sen mukaista. Ja hyvää menoa on ollukin! (Vaikka kyllä kaipaan NESUn sitsejä jatkuvalla poltteella ja joka päivä hieman enemmän...) Opiskelukaverit täällä on ollu loistavia ja niitä on niin paljon, että tässä on huono ruveta erittelemään. Paljon on tullut opittua tänä aikana eri kulttuureista ja tavoista, juuri sitä, mitä täältä tulin hakemaan! Itsessään kaupunki on ollut todella hieno ja aika jännä siinä mielessä, että Perth on yli kahden miljoonan ihmisen kaupunki, mutta ainoastaan aivan keskustassa on pääasiallisesti pankkien pilvenpiirtäjiä sekä ehkä nyt Qantasin, mutta muuten talot tippuu heti omakotitaloiksi. Kerrostaloja ei täällä muuten ole missään, joten tarkoittaa sitä, että kyseinen kaupunki on levinnyt aivan käsittämättömän laajalle alueelle. Halkaisija taitaa olla parhaimmillaan 80 kilometriä eli kuin ajaisi puoli väliin Helsinkiä Turusta! Kaunis paikka tää kuitenkin on ja tekemistä riittää. Samalla tää on rannalla ja noita eri rantoja on aivan riittävästi kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin. On venerantoja, hengausrantoja, bodysurffausrantoja, rikkaiden ranta, nudistiranta, armeijan ranta, surffausranta, tosi-surffareiden ranta... Eiköhän tosta tullu jo pieni kuva :)

Tällä hetkellä olo on hieman utopistinen, koska täällä on bileet käynnissä, joihin aion pian itsekin liittyä, mutta samalla huomen aamulla en ole enää täällä, vaan matkalla Sydneyyn, enkä tule näkemään suurinta osaa näistä ihmisistä pitkään pitkään aikaan, jossain tapauksissa ikinä. Takaisin tänne aion tulla aivan takuuvarmasti, siitä ei ole epäilystäkään, mutta milloin se tapahtuu... Saa nähdä. Samaan aikaan hieman jännittää ja hymyilyttää tulevat pari kuukautta. Matkareittinä tulee olemaan Perth-Sydney-Cairns-Brisbane-Surfer's Paradise-Auckland-Queenstown-Melbourne-Sydneyn uusi vuosi-Bali-ja tästä eteenpäin ei vielä varmuutta, mutta suunnitelmissa on Jakarta, Tioman, Penang, Brunei, Singapore, Kuala Lumpur, Thaimaan rannat ja viimeisenä Bangkok, josta paluulento Suomeen tammikuun lopussa. Ja surffilauta on messissä koko reissun ajan! :)

Nyt taitaa olla aika siirtyä kavereiden kanssa juhlimaan lukukauden päättymistä, on kaljatynnyreitä ja allasbileet. Ei voi siis tulla huonot bileet, joskin näistä bileistä tuskin seuraa mitään hyvääkään :D Kunhan koneeseen pääsen aamulla, niin kaikki menee hyvin. Ja vielä kun jossain välissä saisi kaikki noi tavarat, joita oon onnistunut viiden kuukauden aikana keräämään, mahtumaan tohon rinkkaan... Innolla uusiin seikkailuihin!

Perth kiittää ja kuittaa!

Rantoja, aurinkoa, koulua, elämää ja surffausta + bileet suomalaisten kanssa

Nyt on jopa häpeällisen kauan siitä kun viimeksi olen kirjoittanut blogia. Tarkoitus on ollut aika ajoin sitä tehdä, eikä suinkaan ole laiskuudesta johtunut, mutta on pakko todeta, että kyseinen maa vei vaan miehen niin täydellisesti mukanaan. Aivan mieletön paikka ollut, syksy täynnä upeita kokemuksia ja ihmisiä, eikä suinkaan onneksi vielä ole lopussa.

Elämä täällä on tietyllä tapaa samanlaista, mutta tietyllä tapaa samaan aikaan erilaista. Tällä hetkellä ymmärrän hyvin, miksi suomalaisista aina sanotaan, että ollaan omiin oloihimme eristäytynyttä kansaa. Australialaisiin verrattuna nimittäin täällä kaikki moikkaa iloisesti toisiaan, morjestaa tuntemattomia ja kyselee, miten menee. Hetki kesti siihen tottua ja pari kertaa tuli jäädyttyäkin kun joku aivan puskista kyseli kuulumisia, mutta toisaalta tykkään kyseisestä tavasta.

Samaan aikaan tosin, pakko myöntää, on nyt viimeisen parin viikon aikana iskenyt pieni koti-ikävä. Lähinnä kaikkia kavereita ja ihmisiä kotona, sekä sitä tiettyä suomalaista meininkiä joissakin jutuissa. Viime lauantaina oltiin suomalaisten kanssa karaokebaarissa viettämässä yhden Elisan syntymäpäiviä, ja kyllä se meno oli oikein kotoisaa. Siihen vielä päälle kaikki wujuhehkutukset (kyllä, mä ansaitsen ne aivan täysin kaiken tämän oman Australia-hehkutusten jälkeen), niin on kumma, jollei ala pieni kaipuu Suomeen! Ja vaikka täällä juhlitaan paljon ja paikalliset tunnetusti tuntee tuon jokaisen opiskelijan lemmikkijuoman, alkomahoolin, niin ei täältä löydy kyllä lähellekään yhtä hyviä ja päättömiä bileitä mitä Suomessa on! Kyllä me Suomessa oikein metsästetään niitä syitä juoda ja keksitään bileitä, mut se hullun hauska meno täältä just puuttuu! Ja sitä näkyi hieman karaokebaarissa :)

Pieniä vastoinkäymisiäkin täällä on ollut, nimittäin reissun aikana ovat seuraavat asiat päättäneet sanoa työehtosopimuksensa irti: Kamera, kännykkä (kerran, toimii taas), kannettava tietokone, rannekello (toimii taas) sekä kotoa astianpesukone. Viimeinen nyt ei tällä hetkellä haittaa, mutta voinee haitata hieman kun paluu koittaa. Kaikki kuvatkin sattuu olemaan sillä hajonneella koneella (ne, jotka olen pystynyt ottamaan ennen kameran rikkoontumista), joten kuvia joutuu odottelemaan ainakin huomiseen asti.

Nyt pitääkin valmistautua Halloween-bileisiin, asuna on Scary Santa. Kuva tulee huomenna, joten no worries:) Party on!

No niin!

Nyt ollaan taas takaisin blogin parissa ja näköjään aikaa ehti vierähtää niinkin paljon, että unohdin salasanan kyseiseen blogiin... Kiitos tämän mun tse.fi-tili on nyt sertifioitu google-account, ainakin googlen mukaan.

Aika on mennyt täällä niin nopeasti, ettei ole ehtinyt edes kirjoittaa. Aika paljon on kulunut ihan yleisien asioiden hoitoon, kuten puhelinnumeron ja pankkitilin saamiseen sekä omien opintojen säätämiseen, kun en sitten ollutkaan aivan tyytyväinen valittuihin kursseihini. Täällä tosin ei saa käydä enempää kuin kolme kurssia maksamatta itse siitä eteenpäin n. 1000 dollaria per opintopiste. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että allekirjoittaneella on mahtavat 9 h viikossa koulua, ei voi valittaa :D Aikaa siis riittää runsaasti kaikkeen muuhun.

Kuluneet pari viikkoa on kuluneet erilaisissa tapahtumissa ja tutustuen muihin vaihtareihin. Kiitettävissä määrin täällä järkätään vaihtareille tapahtumia ja eventtejä (ja ilmaista ruokaa, se kun täällä on muuten aika kallista). Muut vaihtarit on tosi rentoa ja hauskaa porukkaa, kaikki suht samanlaisella asenteella täällä. Viime päivinä oon viettänyt paljon aikaa semmosen noin 12 ihmisen porukassa, joka koostuu sekä amerikkalaisista ja saksalaisista. En tiiä, miten just he ovat päätyneet yhteen, mutta joka tapauksessa aasialaisten lisäksi noita kahta kansalaisuutta täällä on kyllä kaikkein eniten. Ja tosiaan kämppiksinä mulla on yksi saksalainen herrasmies nimeltä Uli, yksi Singaporelainen neiti, Natasha, sekä kaksi australiaista tyttöä, joiden nimiä en vieläkään muista sen enempää kuin että toinen on Megan. Mun nimimuisti ja niin päin pois... :D

Toissa viikolla tuli käytyä ekaa kertaa vedessä ja sen jälkeen pari kertaa surffatessa. Surffaus on aivan mielettömän siisti laji!! Oli kyllä silti pakko miettiä, että voiko itsensä hukuttamisen yrittäminen olla niin hauskaa kuin mulla oli vaikka olo olikin pari kertaa ison aallon jälkeen kuin pesukoneessa olis pyöriny. Tästäkin on vissiin taltiointi olemassa, mutta koitetaan laittaa julkisuuteen jossain kohtaa joku hieman tyylikkäämpi... Huomenna tosiaan hakemaan ensimmäinen aivan oma surffilauta! Katotaan, kuinka monta kertaa oon päässy veteen sen kanssa ennen kuin jotain on jo hajonnut, ei rajummassa käytössä mitään maailman kestävintä kamaa näes... Hyvin huomasi oman tottuneisuutensa kylmään veteen kun kaikki muut australialaiset ja eurooppalaiset veteli rannalla märkäpukuja päälle, ettei tule kylmä, mutta itse painelin pelkillä uimashortseilla samaisen kolme tuntia vedessä. Mikäs siinä kun täällä veden lämpötila talvella on suunnilleen sama kuin mitä meillä on kesällä!

Luonto täällä on kaunista vaikka talvi onkin ja asteita riittää kuitenkin 22 Celsiukseen asti. Ei voi siis valittaa varsinkaan kun tietää, että koko ajan vaan lämpenee. Aika erilaista tosin, mihin on tottunut, mutta ei yhtään haittaa. Sunnuntaina oli suu hieman auki kun olin nopeasti koripallokisoista juoksemassa kämpälle käymään ja kauempaa katsoin, että tiellä on pari pulua. Hieman lähempää huomasin, että "Ei hemm... Nehän on harmaa-punaisia papukaijoja!" Siinä ne etsi ruokaa itselleen, eivätkä juuri musta välittäneet. Kesti hieman taas tajuta, että Australiassa tosiaan elää papukaijoja vapaana ja niihin voi törmätä ihan yhtä usein kuin mihin tahansa muihin lintuihin.

Tähän mennessä ehkä parhaimpia nähtävyyksiä, jos joku yksittäinen pitää mainita, on ollut Covershamin Wildlife Park, jossa pääsi tutustumaan Australian eläimiin eli mm. juurikin kenguruihin ja koaloihin. Kengurut oli kyllä aivan mielettömän siistejä ja ihmeen rauhallisia. Ne vaan loikoili ja otti aurinkoa suurimmaksi osaksi, ja niiden olemus oli jotenkin oudolla tapaa aivan mielettömän 'cool'! Neljässä tunnissa ehti nähdä vaikka kuinka paljon eläimiä emuista kenguruihin ja koaloista vompatteihin. Todellakin käymisen arvoinen paikka ja kuulemma jossakin lähistöllä elää kenguruja ihan vapaanakin!

Viikonlopusta itsessään on tulossa aivan mahtava! Huomenna aamulla käyn hakemassa oman surffilaudan ja sitten vietetäänkin päivä biitsillä ja ilta menee bilettäessä paikallisilla klubeilla, jotka on aika rentoja ja hyviä verrattuna mihin on tottunut Suomessa. Lauantaina tiedossa onkin viinikierros Länsi-Australian muutamille parhaista viinitiloista ja sunnuntaina ensin hyväntekeväisyys"maraton" ja sitten lähdetään tällä amerikkalais-saksalaisella porukalla etelämpään rannoille ajelemaan nelivedoilla, katselemaan kivipaaseja, nauttimaan auringosta, grillauksesta ja kylmästä oluesta. Voiko tästä viikonloppu enää paremmaksi mennä?! En usko :) Nyt täytynee mennä nukkumaan, että pääsee huomenna ylös suht ajoissa ja rannalle aaltojen heiteltäväksi! Cheers!

P.S. Ja tosiaan autokin on tullut täällä hankittua, tosi perus vanha auto, mutta toimii. Kuljettaa hyvin neljä miehentapaista sekä surffilaudat rannalle ja takaisin! Alla kuva, kuvassa auton co-omistajat Florian (vas.) ja Robin :)

Do diin, nyt ollaan turvallisesti takaisin ensimmäisestä Perthin baarista ja onkin hyvä aika kirjoitella vähän lisää. Täällä ollaan siis nyt vietetty kokonaiset kolme päivää ja erittäin hyvältä näyttää! Kaupunki itsessään on aika mielenkiintoinen, sillä vaikkakin ollessaan 1.7 miljoonan ihmisen erittäin laajalla alueelle levinnyt kaupunki, se ei kuitenkaan ole mitenkään samanlainen kaupunki kuin jotkut 'jenkkiläiset' metropolit. Ainoastaan aivan ydinkeskustassa, Perth Cityssä, (10 min junamatka yliopistolta) on pilvenpiirtäjiä ja muuten koko alue onkin aika matalaa seutua. Asiasta toivottavasti saadaan vielä hyviä kuvia jossakin vaiheessa...

Tosiaan, nämä ensimmäiset kolme päivää on lähinnä mennyt jet-lagista toipumisessa sekä uusien tavaroiden ostossa elämää täällä varten. No, jos ihan rehellisiä ollaan niin tänään oli ensimmäinen todellinen shoppailupäivä, koska menin vihdoin ostamaan kunnon lakanat ja tyynyn nukkumista varten (eli odotettavissa toivottavasti ainakin kunnon yöunet, joista tosin joudun repimään itseni ylös lenkkivarusteissa klo 10, koska menin lupaamaan asian yhdelle saksalaiselle vaihtarilla...). Surffilautojakin on jo tullut katseltua, eikä ole ihan älyttömän kalliita..!

Paikka itsessään vaikuttaa tosi mukavalta, nimittäin yliopisto on aika sellanen jenkki-tyylinen (kaikista kivoista teini-american-pie-elokuvista tuttu näky), vaihtarit tosi hauskoja tyyppejä (enemmistö itse asiassa jenkkejä ja saksalaisia, hmm.. wierd) ja meno muutenkin erittäin asiallista! Tänään oltiin ekaa kertaa opiskelijabileissä Fremantlessa, mitkä pidetään joka viikon keskiviikkona. Fremantle itsessään on todellä jännän New Orleans- tyylinen paikka ja Perthissä vähän samaa vikaa vaikka pilven piirtäjiä onkin. Huomenna tiedossa kunnollinen opastettu kierros Fremantleen, joten sitten ehkä osaa kertoa siitä enemmän!

Huomaa kyllä, että ollaan hemmetin isolla saarella jossakin valtameren keskellä, sillä kaikki maksaa täällä huomattavasti enemmän... Ruoka ja alkoholi on aivan törkeän kallista! Kaikki ruoka maksaa käytännössä kaupassa tuplat Suomeen verrattuna ja varsinkin liha, kuten kana, kolmekertaisen rahasumman! There won't be much eating chicken here, I promise ya! Tänään löysin yllättävän halpoja vaatteita, joten ne on hieman halvempia kuin Suomessa ja huomenna tosiaan metsästämään omaa surffilautaa! Ne ei ole täällä ihan hirveän kalliita kun lajia harrastetaan niin paljon... Tosin pääseminen biitsille täältä on toinen tarina, nimittäin paikallisbussit on hieman nihkeitä kyseisessä hommassa ja auto maksaa rahaa. Edes erittäin smooth australian aksentti tuskin auttaa tässä asiassa (joskin myönnettäköön, että kaupassa multa on jo pari kertaa kysytty jotain, eikä mulla ole ollut niin mitäääään käryä, mistä on ollut kysymys) Ja tosi moni on luullut mua täällä jenkiksi aksentin takia (tosin tätä en pane hirveän pahaksi, koska se on oikeastaan ihan kiva saavutus, jos aussit luulevat sua kielen perusteella amerikkalaiseksi...).

Aussiaksentti on aivan mahtava, joskin välillä hieman vaikeasti ymmärrettävä. Ja vielä palatakseni viinaan, tuohon jokaisen oman arvonsa tuntevan opiskelijan (ainakin suomalaisen) lähes pakolliseen opiskeluvälineeseen; se maksaa täällä ihan perhanasti. Finlandiaakin saa, mutten takuuvarmasti maksa siitä melkein 30e/pullo! :D Kaljakin on kallista, mutta viini tosin halpaa... Sen takia opiskelijat täällä vetääkin viini'boxeja', koska ne on suhteessa niin halpoja. Tarkoitus nyt kuitenkin on täällä keskittyä enemmän rentoon urheiluun ja chillaamiseen kuin alkoholiin, joskin paikallisia tuotteita on kyllä maistettava! Nyt tältä erää lopeteltava juttu tähän, koska ei ole enää aivan hirveästi liikaa aikaa heräämiseen (ei olis pitäny mennä lupaamaan lenkkeilyä aamusta jollekin muulle, oma vika...). Mutta ensi kerralla seuraa jo valokuvia ja kaikkea muuta 'jännää'! Australia kuittaa!

Surffilettien luvattu maa

Nyt on matka alkanut ja surffilettien luvattu maa kutsuu!

Allekirjoittanut istuu juurikin kyseisellä hetkellä ensimmäisen "etapin" päässä eli Arlandan lentokentällä odottamassa ihanat 6h vaihtoyhteyttä reissun toiselle etapille Bangkokiin. Pakko myöntää, että väsymys on kohtalainen viimeöisen allnighterin jälkeen, mutta hauskaa oli! Siitä kiitos kuuluukin kaikille, jotka eilen illalla jokilaivoilla ja baarissa vierailivat tervemenoa toivottamassa!

Monta päivää ehdin tässä jo miettiä, että onkohan miehessä jotakin vikaa kun ei reissu meinaa jännittää lainkaan. Tänään se pienoinen jännitys kuitenkin tuli koneen lähtiessä Helsinki-Vantaalta. Ehkä se on vain siitä kiinni, että tosiasiassa tällä kertaa ollaan menossa niin pitkäksi aikaa, ettei sitä tajuakaan vasta kuin jonkin ajan päästä. Noh, eiköhän se vielä tässä jossain kohtaa ala (ellen ehdi ennen sitä nukahtaa Bangkokin koneessa väsymyksestä).

Arlandan kentästä voisi puolestaan todeta näin ensimmäistä kertaa täällä käydessäni, että ainakaan ruotsalaiset eivät tarvitse opasteita. En tiedä oliko miehessä vikaa vai missä, mutta Mäkkärin löytäminen vei kentällä lähes 1,5 tuntia. Piti juosta viiden aulan läpi, kymmenen lähtöportin ohi ja kahdenkymmenen turvatarkastajan edestä vain päätyäkseen ensin ulos kentän rakennuksesta, jotta pääsee ei-checkattujen puolelle, jossa ravintolat sijaitsivat. Ajasta ei sinänsä ole puute, mutta näky oli varmasti hyvä kun hieman väsynyt, sen näköinenkin ja hermot yhtä vähissä oleva luolamies vaeltelee edestakaisin käytäviä murahdellen ja silmät hapuillen isoa keltaista M-kirjainta. Lopulta se kuitenkin löytyi ja metsästysretki tuotti tulosta. Tosin päädyin sitten pizzalle viereiseen ravintolaan.

Tulevasta kuudesta kuukaudesta on takuuvarmasti tulossa ikimuistoista aikaa. Tulevaa ja vaihtoa miettiessä tulee väkisinkin mieleen, mikä tuuri kävi Australian vaihtopaikan saamisessa. Hakijoita oli paljon ja paikkoja vähän (konsortion myötä valitettavasti vieläkin vähemmän kauppakorkean australian paikkojen poistuessa ja yliopiston, kauppakorkean sekä akademin opiskelijoiden kaikkien hakiessa samoja kolmia paikkoja, jotka yliopistolla on tarjolla). Siinä mielessä olenkin oikeastaan erittäin etuoikeutettu saadessani tämän mahdollisuuden ja todellakin aion ottaa siitä kaiken irti! Monet kaverit ovatkin sanoneet, että vaihdosta pitää ottaa kaikki irti ja tehdä aivan kaikki - mitään ei saa jättää tekemättä, vaikka aluksi saattaakin epäilyttää. Innolla siis odottamaan, mitä vastaan tulee!