Elämä täällä on tietyllä tapaa samanlaista, mutta tietyllä tapaa samaan aikaan erilaista. Tällä hetkellä ymmärrän hyvin, miksi suomalaisista aina sanotaan, että ollaan omiin oloihimme eristäytynyttä kansaa. Australialaisiin verrattuna nimittäin täällä kaikki moikkaa iloisesti toisiaan, morjestaa tuntemattomia ja kyselee, miten menee. Hetki kesti siihen tottua ja pari kertaa tuli jäädyttyäkin kun joku aivan puskista kyseli kuulumisia, mutta toisaalta tykkään kyseisestä tavasta.
Samaan aikaan tosin, pakko myöntää, on nyt viimeisen parin viikon aikana iskenyt pieni koti-ikävä. Lähinnä kaikkia kavereita ja ihmisiä kotona, sekä sitä tiettyä suomalaista meininkiä joissakin jutuissa. Viime lauantaina oltiin suomalaisten kanssa karaokebaarissa viettämässä yhden Elisan syntymäpäiviä, ja kyllä se meno oli oikein kotoisaa. Siihen vielä päälle kaikki wujuhehkutukset (kyllä, mä ansaitsen ne aivan täysin kaiken tämän oman Australia-hehkutusten jälkeen), niin on kumma, jollei ala pieni kaipuu Suomeen! Ja vaikka täällä juhlitaan paljon ja paikalliset tunnetusti tuntee tuon jokaisen opiskelijan lemmikkijuoman, alkomahoolin, niin ei täältä löydy kyllä lähellekään yhtä hyviä ja päättömiä bileitä mitä Suomessa on! Kyllä me Suomessa oikein metsästetään niitä syitä juoda ja keksitään bileitä, mut se hullun hauska meno täältä just puuttuu! Ja sitä näkyi hieman karaokebaarissa :)
Pieniä vastoinkäymisiäkin täällä on ollut, nimittäin reissun aikana ovat seuraavat asiat päättäneet sanoa työehtosopimuksensa irti: Kamera, kännykkä (kerran, toimii taas), kannettava tietokone, rannekello (toimii taas) sekä kotoa astianpesukone. Viimeinen nyt ei tällä hetkellä haittaa, mutta voinee haitata hieman kun paluu koittaa. Kaikki kuvatkin sattuu olemaan sillä hajonneella koneella (ne, jotka olen pystynyt ottamaan ennen kameran rikkoontumista), joten kuvia joutuu odottelemaan ainakin huomiseen asti.
Nyt pitääkin valmistautua Halloween-bileisiin, asuna on Scary Santa. Kuva tulee huomenna, joten no worries:) Party on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti